Hoitovihko
Hoitovihkoon kirjoitetaan siis tarinoita sinun ja hoitohevosesi päivistä. Muistattehan, että maalaisjärki mukana tarinoita kirjoitettaessa, ei siis mitään yksisarvisia tai ufoja. Tarinoita pitäisi kirjoittaa vähintään kerran kuussa, ilmoitathan kuitenkin mikäli haluat pitää taukoa yms. Tarinan pituudella ei niinkään ole väliä, mutta vähintään 20 virkettä tarinaan olisi saatava. Plussaa saa mm. oikeinkirjoituksesta, eli kappalejaot, isot alkukirjaimet yms. Tarinoista saa jonkun verran virtuaalirahaa, todella pitkästä ja hyvin kuvaillusta tarinasta voi saada jopa 100v€. Yleensä määrä on kuitenkin 20-50v€.
Hyviä kirjoitteluhetkiä. :)
ps. YP (eli minä) saatan myös joskus rustailla tänne jotain aikani kuluksi. :D
| Nimi: Ellen |
27.01.2015 20:56 |
~ Wikiin tutustumista ~
Hipsin taas tallille, tälläkertaa tosin Minnie mukanani. Toivottavasti Sofi ei pahastuisi, kun kiikutan koiria jatkuvasti mukanani. Olin taas Miken kanssa tullut Itävaltaan, joten olisi aikaa käydä moikkaamassa Wikiä. En vielä ratsastaisi, halusin nimittäin tutustua ruunaan kunnolla. Voisin vaikka viedä Wikin maastokävelylle ja juoksuttaa sitä. Halusin meille edes jotain kivaa tekemistä. Vähän hirvittää, kun sitten joskus pitää tuon poninpalluraisen selkään ähkiä, kun olen niin pitkä eikä Wiki ole kovinkaan suuri. Nyt kuitenkin unohdan tuollaiset naurettavat pienet murheet, sillä edessä olisi kiva talli"päivä".
Menin sisään talliin Minnie perässäni läähättäen. Koira lähti tutkimaan uteliaana tutkimaan talliympäristöä. Luotin Minnieen, se osaisi kyllä kulkea täällä. Olihan koira asunut koko ikänsä hevosten seurassa!
Sitten törmäsinkin juuri sopivasti Sofiin, jota minun oli tarkoitus lähteä etsimään. Huh, säästyin turhalta etsimiseltä ja energian menettämiseltä. :D
- Moro, Sofi!
- No moromoro! Mites menee?
- No hyvin menee, tultiin just toissapäivänä tänne Itävaltaan. En uskalla Applezia moneksi päivää jättää äidin, Jasonin ja Jennyn käsiin joten varmaa ylihuomenna lähdetään takaisin Sveitsiin. Mike kuulemma jäisi tänne pidemmäksikin aikaa, mutta sen pitää mennä töihin ja kyllä sille tulee Skyetäkin ikävä, pojat kun ovat lähentyneet, hih. :D
- Vai niin. No hyvä, minullakin menee hyvin! En ole pariin päivään jaksanut tehdä Alppiruusua, mutta kyllä tämä tästä. Otit näköjään taas koiran mukaan. :D
- Joo kyllä otin. Ei kai haittaa?
- Ei ollenkaan!
- No hyvä! Menen hakemaan Wikiä tarhasta.
- Selvä. Minä voisin ottaa vaikka Mozartin sisälle samalla.
- Okei!
Nappasin riimunnarun mukaan, ja samoin teki Sofi. Kävelimme ponien tarhoille, nappasimme ne kiinni ja veimme sisään. Sofi meni toimistoon tekemään omia juttujaan ja minä aloin riisua ponilta loimea. Wikillä oli selässään fleeceloimi. Sain sen pian ruunalta pois, ja sen jälkeen rupesin varustamaan tätä juoksutusta varten. Ensiksi harjasin ponin kaikkialta pöly- sekä pehmeällä harjalla ja putsasin kaviot. Laitoin Wikille jännnesuojat joka jalkaan ja sitten hain juoksutuskamat. Laitoin aivan ensimmäiseksi ponin selkään juoksutusyön, jonka alle tuli tottakai alusta. Hain seuraavaksi Wikin suitset. Niissä oli näköjään suora oliivikumikuolain ja meksikolainen turpahihna. En jäänyt ihmettelemään suitsia enempää, vaan irrotin ohjat ja nappasin mukaani sivuohjat.
Ruunan karsinaan päästyäni puin sille suitset. Tästä nyt syntyi pienimuotoinen tappelu, kun herra ei halunnut kuolaimmia ottaa vastaan. Noh, kyllä minä ne sitten sain "survottua" sen suuhun. Lopuksi kiinnitin sivuohjat ja hain juoksutusraipan & liinan. Sitten olimmekin valmiita lähtemään kentälle.
Kentällä oli joku tyttö, jota en tuntenut. Hän ratsasti Lillillä.
- Hei, voidaanko jakaa kenttä? Olisin tulossa juoksuttamaan Wikiä.
- Noh, kai se käy. Kunhan vaan katsot, ettei tuo koira tule kentälle.
Samassa näin, kun Minnie ravasi kiinnostuneena kohti kenttää.
- Ai anteeksi, se on minun koirani. Minni, seis!
Koira totteli nöyrästi ja jäi hiljaa seuraamaan toimiamme kentän laidalle.
- Hyvä. Kiva muuten tutustua, olen Kata. Sori jos olin äsken vähän tökerö, Lilli ei vaan millään suostu liikkumaan vaikka kuinka ratsastan eteen.
- Ahaa. Minulla yleensä laukkojen jälkeen hevoset herkistyvät ja kun ratsastan ne pohkeen edelle. Minä olen muuten Ellen, hauska tavata.
- Kiitti vinkistä, kokeilenkin sitä laukkaa.
- Juu, eipä mitään!
Ohjasin ruunan ympyrälle ja katsoin että se käveli reipasta käyntiä. Molempiin suuntiin käveltyään komensin ruunan raviin. Ensin tuli pukkisarja ja laukkaa, mutta kun topakasti komensin tätä hidastamaan, alkoi tulla kivaa, reipasta ravia ja sivuohjat taisivat auttaa paljon. Ravuutin ruunaa molempiin suuntiin ja pyysin laukkaa. Wiki innostui ja pukitteli muutaman kerran. Se laukkasi ensin hyvin energisesti, mutta sitten meinasi rikkoa raville kunnon loppuessa. Maiskutin vielä jonkunaikaa ja koetin pitää laukkaa yllä. En halunnut kuitenkaan, että ruuna palaa ihan loppuun, joten pyysin tätä hidastamaan ravin kautta käyntiin. Kun ruuna oli saanut kävellä tarpeeksi, pysäytin sen ja vein sen sitten talliin.
Riisuin Wikiltä sivuohjat, juoksutusvyön ja alustan. Jostain syystä ruunalla oli pilke silmäkulmassaan (kuinka niin jostain syystä? Sillähän on aina... :D) sen heitellessä päätään ja napsautellessaan hampaitaan tavalliseen tapaansa. Mitäköhän siitä "rauhallisen tunnelmallisesta maastolenkistä lumisessa metsässä" tulisi? Jätin myös liinan ja juoksutusraipan pois ja niiden tilalle hain ruunan ohjat. Kiinnitin ne yhdessä hujauksessa ja olin jo lähtemässä, kun Sofi ilmestyi talliin Minnie perässään jolkottaen.
- Heh, on tuo sinun koirasi sitten hauska! Olin viemässä lantakärryjä lantalaan, niin se sitten hyppäsi niihin ja istui kyydissä kakan päällä. Nyt se kyllä haisee aika pahasti. Voisinko pestä sen?
- Hahhah, niin se on ennenkin tehnyt. Minnie tykkää kyydityksestä... Ja ilmeisesti sillä pitää olla pehmeä alusta. *on tikahtua nauruun*
- Heh, jep! Hei muuten, jos olet menossa Wikin kanssa maastolenkille niin heitä sille päälle tuosta tuo punainen fleeceviltti, pakkanen nimittäin kiristyy ja Wiki tykkää jos sillä on lämmin.
- Selvä. Hei, jos sinä et halua niin minäkin voin pestä Minnien. Se voi vaikka mennä tuonne kuivatushuoneeseen kuivumaan, niin annan sille jotain naposteltavaa, esimerkiksi näitä koiranmuroja? *osoitta koiranmuropakettia*
- Eiei, kyllä minä voin sen hoitaa! Ja kyllä Minnie saa syödä niitä. Jos kuitenkin siivoat palkaksi pari karsinaa? *nauraa*
- Voi kyllä, mielelläni! *nauraa taas*
Sofi jäi pesemään kakkaista Minnietä ja minä menin laittamaan Wikille fleecevilttiä. Siihen ei mennyt kauaa, ja pian ponilla oli lämmin viltti selässä. Vein ponin ulos ja lähdin käppäilemään sen kanssa kohti maastopolkuja.
Wiki oli virkeä ja kuin äärimmilleen viritettynä. Ruuna mukamas säikähti kaikkea mikä tuli vastaan. Nauroin sille joka kerta, mutta komensin sitten käyttäytymään. Kerran Wiki pääsi minulta karkuun, klups... No ei, sen kummempia ei käynyt, poni jäi viiden metrin päähän syömään... Se oli kyllä arvattavissa, ja ruunan ohjat olivat taas pian minun käsissäni. Ajattelin, että Wikiä voisi hyppyyttää parin kaatuneen puunrungon yli, joita matkanvarrelle sattui. Poni innostui ihan kunnolla ja intoutui oikein loikkimaan runkojen yli. Kyllä sai olla taluttajalla kuntoa siinä menossa! Noh, valitettavasti taluttajalta ei sitä löytynyt, joten oli pakko lopettaa lyhyeen ennen minun kuolemistani hengästykseen.
Palasimme hiljalleen kävellen tallille. Sofi oli edelleen karsinoiden kimpussa, ja sanoi tarvitsevansa pikaista apua. Päästin Wikin nopeasti tarhaan riisuttuani sen varusteet ja heitettyäni sen selkään villaloimen. Tartuin talikkoon ja kottikärryihin ja aloin lapioida lantaa kasan toisensa jälkeen kottikärryihin. Hommat olivat pian valmiita, ja sitten enää vein uudet purut karsinoihin. Mittailimme Sofin kanssa yhdessä poneille ruokia ja heiniä. Otin ikävystyneen Minnien kuivaushuoneesta. Tyttönen tervehti minua nuolemalla naamani ihan märäksi ja kuolaiseksi, hyi. Samaa se yritti Sofille, mutta tämä ei naamanpesuun suostunut. Kun olin valmis ja pakannut omat kamanikin, lähdin Miken ja minun vuoramökille hymyillen Minnie perässäni.
- Ellen & Wiki-palleroinen <3 |
|
| Nimi: Ellen |
11.01.2015 14:06 |
Ensimmäinen vierailuni Alppiruusussa
- Heippa, Mike!
- Heippa, kulta! Monelta tuut kotiin?
- Mulla menee varmaan tunti tai pari. Et joudu siis olemaan kauaa erossa musta!
- No hyvä, muuten mä varmaan kuolisin ikävästä.
- Hehheh... Mä otan hei Doran mukaan.
- Juu!
Kävelin ulos Dora intoa puhkuen hyppelehtien perässäni. Olimme tulleet vieralulle Itävaltaan, sillä Alppiruusu sijaitsi siellä. Onneksi matka ei ollut ollut pitkä, lentokoneella vain pari tuntia. Tulisimme vierailemaan poikaystäväni, Miken, kanssa täällä aika usein. Nuori mies oli jäänyt sohvalle makaamaan, ananaksen mallisesti leikatut hiukset täysin sekaisin, huovan alle katselemaan televisiota puolikoomassa. Hymähdin ajatellessani Mikeä istumassa television ääressä pelkkä huopa päällään, hah... Dora vinkui perässäni vaatien huomiota. Sillä oli pallo suussaan ja se vaati minua heittämään sen sille. Otin väsyneenä pallon käteeni ja viskasin sen niin kauas kun sain. Dora säntäsi samantien pallon perään innoissaan vinkuen. Pudistin päätäni tuolle ja jatkoin matkaa. Alppiruusun talli häämötti jo edessäni, kun Dora saapui innoissaan luokseni.
Iloinen nainen hölkkäsi minua vastaan hymyillen.
- Moikka Sofi, täällä näyttää upealta!
- Moikka! Juu niin mustakin. Talli on kyllä hiukan kesken, mutta kokoajan valmistuu ja hevosia tulee jatkuvasti lisää.
- Kiva! Missähän Wiki mahtaa olla? Ja minulla on Dora mukana. Saanko tuoda sen mukaan tallille?
.- Se on sisällä. Arvelin sinun tulevan tänään, joten jätin sen sisälle. Kyllä saat, jos se ei säikähdä hevosia ja on nätisti.
- Selvä, menen heti tervehtimäänn sitä. Dorahan asuu hevostilalla! Se on kyllä oppinut kantapään kautta, ettei hevosten tielle kannata mennä.
- Siitä vaan! No hienoa, siinätapauksessa uskallan päästää tuon pikkuveijarin talliin.
Kävelin talliin ja näin pienen turvan työntyvän karsinan puolioven yli ja pienten silmien katsovan minua ilkikurisina. Kävelin karsinan luo, ja ovessa lukikin 'Winttersturm "Wiki"'. Pieni ruuna tarkasteli minua uteliaana mutta pilke silmäkulmassaan. Pujahdin ruunan karsinaan ja ojensin sille mukanani olleet heppanamit. Ruuna ahmaisi ne suuhunsa ja alkoikin heti nuuskia taskujani lisäherkkujen toivossa. Dora istui häntäänsä heiluttaen karsinan ulkopuolella. Sujautin Wikille riimun päähän ja kävin hakemassa sen harjapakin. Otin harjapakista pölyharjan. Wiki veti korvat luimuun, mutta heti kun tulin takaisin karsinaan, ruuna oli korvat hörössä hörisemässä minulle ja tökkimässä kylkeäni turvallaan. Naurahdin tuolle ja taputin tätä kaulasta. Aloin harjata ruunan kaulaa pitkin vedoin. Ensin se veti korvat luimuun ja heilautti päätään, mutta lopetti pian ja oli taas kerjäämässä herkkuja. Pudistin taas nauraen päätäni.
- Kylläpä sinä tykkäät syödä! Saat kohta pari heppanamia, jos olet kärsivällinen.
Ruuna tuntui ymmärtävän sanani ja malttoi hetken olla paikallaan roikuttaen päätään. Harjasin Wikin läpi pölyharjalla, jonka jälkeen otin pehmeänharjan. Harjasin ruunan silläkin läpi. Se rentoutui ja painoi korvansa sivuille rentoina. Selvitin vielä Wikin harjan ja hännän, jonkajälkeen se sai muutaman heppanamin. Kävin kysymässä Sofilta, tarvitsiko Wiki tarhaan loimea ja kenen kanssa se tarhattaisiin. Sain ohjeeksi laittaa ruunalle sinisen fleeceloimen kaulakappaleella ja se piti tarhata Mozartin kanssa. Hilpeäsi siis hyppelin laittamaan Wikiä tarhakuntoon.
Etsin loimen ja "heitin" sen ruunan selkään. Aluksi tuo luimaisi ja hypähti sivulle. Naurahdin ja taputin ruunaa kaulalle. Se rentoutui taas ja pääsin laittamaan loimea. Kiinnitin ensin takajalkojen ympäri menevät hihnat. Sitten laitoin kiinni ristiin tulevat mahavyöt ja lopuksi kaulan edestä tulevat klipsut. Laitoin vielä tarrat kiinni kaulakappaleesta ja hain riimunnarun. Kiinnitin narun Wikin riimuun ja avasin karsinan oven. Dora oli näköjään lähtenyt tutkimaan uutta paikkaa.
- Doraa, tänne!
Hetken kuluttua pieni koira juoksi luokseni häntä heiluen. Naurahdin ja taputin tätä. Se säikähti hieman Wikiä ja hyppäsi poispäin. Wiki katsoi sitä ihmeissään ja säpsähti itsekin. Annoin Wikin haistella Doraa. Nuo tuntuivat heti tulevan toimeen. Wiki tökkäsi Doraa kylkeen turvallaan, joka haukahti tukahdutetusti innoissaan. Kun talutin Wikiä tarhaan, Dora hyppeli sen ympärillä ja juoksi ristiinrastiin ponin mahanalta. Komensin Doran viereeni, vaikkei Wiki pannutkaan pahakseen Doran hyppelemistä. Poni taisi itseasiassa nauttia saamastaan huomiosta. Jätin Wikin tarhaan Mozartin kanssa, jonne myös Dora jäi. Uskoin ponien pärjäävän koiran kanssa ja menin itse siivoamaan Wikin karsinaa. Dora osasi kyllä varoa hevosia ja jos Wiki ja Mozart hermostuisivat Doraan, se voisi ihan hyvin juosta minun luokseni talliin. Kasasin Wikin sotkut kottikärryihin ja kärräsin ne lantalaan. Kuivikkeet näyttivät siisteiltä, joten niitä en vaihtanut. Lähdin ulos ja huusin Doraa. Sieltä Wikin ja Mozartin tarhan suunnasta se haukahtaen juoksikin. Koira näytti olevan iloinen ja täysin kunnossa, joten sillä oli ollut hauskaa ponien kanssa. Sanoin heipat Sofille ja lähdn kävelemään Doran kanssa kohti vuokramökkiämme, jossa asustelimme Itävallan vierailun ajan.
- Ellen & Wiki :) |
Vastaus:
Hyvä, suloinen tarina. :3 Tapahtumat etenivät sopivaa vauhtia, ei liian hitaasti eikä liian nopeasti. Tykkäsin tarinasta ja pituus oli sopiva. 40v€ :)
-Sofi |
|
|
|
